Meni pidempään, päivä tai pari, mitä oletin.

Mutta mennään. Eipä palata vieläkään vanhoihin aikoihin vaan jatketaan tässä hetkessä (ja viime kesässä noin ylipäätään.) Paikkakunta, mitä edustan on pienehkö, ei tuppukylä, muttei suurikaan metropoli. Yksi yhteystiemme itään on Lappeenranta, johon täältä onkin matkaa jonkinverran.

Muutamia hetkiä sitten, toimintamme heikennyttyä täällä, on juuri Lappeenrannasta saapunut vahvistuksia. Jo alkuaikoina (Lehtomaan aikoina) on ollut erimielisyyksiä ja epäselvyyksiä Lappeenrannan suhteen.
Nämä heput "rajan tuntumassa", kuten he itse sanovat, ovat eri kastia. He eivät ota vastaan ohjeita saati sitten käskyjä. Tai ainakin helvetinmoinen suostuttelu on joka kerta ollut pienimmänkin komennuksen suhteen. Ovat kuulemma enemmän "alihankkijoita", vaikkakin silti toitottavat kovaan ääneen idän suuntaan kuuluvansa johonkin suureen. No, viimeaikojen epäselvyyksiä setvimään ja heikentynyttä toimintaamme tukemaan komennettiin Lappeenrannasta yksi heppu alkukesästä.

Kutsutaan tätä heppua, vaikka Janneksi (Janne). Janne oli juuri kaksikymmentä täyttänyt intoa täynnä oleva nuorukainen, josta allekirjoittanut löysi paljon samaa kuin itsestään. Innoissaan johonkin kuulumisesta. Innoissaan suuresta noususta pukumiesten joukkoon. Janne saapui päämajaamme (tällä paikkakunnalla) ja istuttiin parille viskille, Janne, Ledo, sekä minä (Vili.)
Heppu vaikutti nuoreen ikäänsä hyvinkin pätevältä ja otti komentoja vastaan auliisti. Jopa tehokkaasti niitä toteuttaen. Vaikka komennot olivatkin joskus tyylisiä: "Käy hakemassa puutarhamultaa ja turvetta 65 litraa molempia."
Heppu tuli tunti pari tämän jälkeen pussukoita auton takatila täynnä ja naureskeli, kuinka kukat nyt kasvaisi "juoksumullissa". Välittömästi pidin kaverista.

Kului kevättä ja kesääkin ja hommailtiin pieniä juttuja. Itse olin lähinnä delegoimassa Ledon komennuksia Jannelle, joka sitten niitä parhaimman mukaan toteutti. Itse olin toki mukana vaativimmissa ja vanhoja kasvoja vaativissa tapauksissa, mutta muuten heppu pärjäsi loistavasti yksin.
Istuttiin sitten kesäiltaa pääkallopaikallamme ja katseltiin tv:tä uudesta full-hd tölsystä, joka majalle ostettiin. Tultiin tulokseen, että Playstation 3 oli saatava ja jääkiekkopeli. Kuitenkin kovia vedonlyöjiä oltiin ja jääkiekosta pidettiin.

Tästä kului viikkoja ja mainitsin tuosta Playstationista Ledolle. Ihan huumorilla heitin, että olisi se meidänkin mukava täällä istua ja vähän rentoutua kiekon kera joutoaikoina. Ledo murahteli jotain ja haki papereitaan ja poistui.
Unohdin koko homman viikoiksi, kunnes Janne soitti.
"Sulle on joku saatanan iso paketti täällä, tules noutamaan"
Olin juuri aloittelemassa kesäiltaa puoliskoni kanssa kotosalla, mutta sanoin, että viinilasi saa nyt odottaa, täytyy käydä töissä.
Janne istui päämajalla naama norsunvitulla ja ihmetteli pakettia. Paketin päällä luki huonolla, Ledon käsialalla, Vilille tai jotain vastaavaa. Nappasin paketin kainaloon ja oli lähdössä kotiin, kunnes Janne pomppasi sohvalta ylös.
"Etkö sinä nyt saatana sitä aukaise?"
"En"
"Miksi?"
"Koska siinä lukee minun nimeni ja minä avaan sen kotona. Onko selvä?"

Janne ei vastannut vaan väänsi telkkaria kovemmalle. Minä suorin kotiin.
Kotona puoliskoni oli vastassa ja ihmetteli suurta tuomistani. Sisältä paljastui Playstation 3 ja muutama peli sekä tykötarpeet.
Ensimmäinen ajatus: "Voi vittu sentään taas..."
Soitin Ledolle välittömästi, joka oli tulossa reilun sadan kilometrin päästä.
"No mitäs pidit?" Ledo tiedusteli.
"Onko tämä meille, vai päämajalle?" Yritin kysellä.
"Nyt on huono hetki jutella. Puhutaan myöhemmin. Testatakaa laitetta"

Selvä.
Soitin Jannelle päämajalle ja kerroin mitä paketissa oli. Heppu vaikutti todella närkästyneeltä. Ja vielä närkästyneemmältä hän vaikutti kun sanoin, että me pidämme laitteen kotosalla ja testailemme kunnes toisin määrätään.

Tästä päästään tähän päivään.
Janne, tuo Lappeenrannan kaveri on uinut sisäpiiriin ja saanut muutamia merkkiätekeviä puolelleen. Sitä ei tiedetä onko tuo yksi perkeleen pelikone sen syynä, mitä mies alkaa puuhailemaan. Jos on, on hän idiootti. Jos ei, on hän silti idiootti. Hän taistelee tuulimyllyjä vastaan.
Huomenna on tapaaminen. Kaksi uutta Lappeenrannan miestä, jotka tänne myöhemmin kutsuttiin jäivät kiinni Ledon auton lasien särkemisestä. Kojetaululla oli viesti:
"Vältä yksinäisiä viidenpromillen iltoja. Ja sama koskee "juoksupoikaasi" (minua) ja hänen ämmäänsä"
Tämä riitti. Sota on julistettu. Aamulla on tiukka tapaaminen herrojen Lappeeranta kanssa teollisuusalueella.

Ledo tuumi puhelimessa:
"Pukeudu siististi, mutta älä parhaimpiisi. Tästä tulee ruma reisssu"