Herrasmiesliigan paluu. Herrasmieliigan poika. Herrasmiesliiga vs. Predator. Niin. Takaisin on tultu ja jatko-osia tipahtelee kuin tuhkaa tuulesta. Asiat ovat lutviutuneet osaltani melko hyvin. Wanhat hyvät toverit ovat rauhoittuneet ja jättäneet minut suhteellisen mukavasti rauhaan. Elossa ollaan ja rehellisissä töissä. Jatketaan.

Kerron hieman männäkuukausien tapahtumista.

Vaikkakin olen lopettanut "aktiivihommat" jo aikoja sitten, olen silti tehnyt hyvälle ystävälleni, kutsutaan häntä vaikkapa Ledoksi (yksi isoimpia heppuja näissä bisneksissä, näillä leveyksillä), "ystävänpalveluksia". Eli kuskaillut kirjekuoria sinne ja tänne. Heittänyt joskus muutaman "paketin" varastolle jäähtymään. Sellaista pientä settiä wanhalle ystävälle. No, Herrasmieliigan tauon alkaessa kävi seuraavasti.

Ledo soitti minulle ja tiedusteli olisinko voinut hakea pari kirjekuorta "taukopaikaltamme". Eli hepulta, joka piti yksiössään milloin mitäkin kamaa setä sinisien silmiltä piilossa. Hänelle vietiin myös rahakuoria hetkeksi jemmaan. Ajattelin, että mikäs tuossa Ledolle palveluksen tehdessä.
En lähtenyt heti kirjereissulleni vaan ajattelin ensin pestä auton ja loikoilla muutenkin jouten. Unohdin koko homman iltapäivään mennessä. Myöhemmin eräs yhteistyökumppaneistani, Ledon kakkosmies, kutsutaan häntä vaikkapa Apaksi, soitteli ja pyysi oluelle luokseen. Hyppäsin pestyyn autoon ja karautin Apalle. Apa oli noin 195cm pitkä, todella leveäharteinen iso korsto, joka kulki Ledon mukana tärkeimmissä tapahtumissa. Eli kaverin rooli oli näyttää isolta ja pelottavalta, missä hän onnistuikin erinomaisesti. Luonteeltaan Apa oli kuitenkin lempeä. Ystävilleen ainakin, mutta "työtehtävissä" melkoisen kovakourainen. Apa oli ex-kehonrakentaja ja selkänsä särettyään oli mies jättänyt harrastuksensa vähemmälle. Ei kuulemma sängystä muuten nousta ainakaan viikkoon.
Hörpittiin siinä Apan kanssa olutta ja mies vaikutti oudolta. Hän oli harvasanainen ja vakava. Tiedustelin, että onko hepulla kaikki ok. Naishuolia, hän murahti. Hetken istuskeltuamme hän kuitenkin avasi keskustelun.

-Niin. Ledo mainitsi kirjeistä. Älä suotta ajele enää, kyllä minä voin käydä ne.

Ajattelin, jotta mikäs siinä, Enpähän tarvitse enää illanselkään lähteä reissaamaan. Hörpittiin oluet loppuun ja taputeltiin toistemme selkiä jokseenkin oudoissa merkeissä.
Hyppäsin autooni ja karautin kotiin. Oli kummallinen olo.

Aamulla puhelin soi. Ledo oli raivoissaan. Ledolla oli tietynlainen puhetyyli hermostuksissaan. En osaa selventää, mutta Sopranosia katsoneet löytänevät yhtäläisyyden John Sacramonista. No kuitenkin... Yhteyshenkilömme, jonka luona kirjeet olivat oli hakattu rappukäytävässä. Mies makasi teholla paketissa, kylkiluut murtuneena, käsi katkenneena ja purukalusto puolta harvampana ja mikä parasta, kirjekuoret olivat hävinneet. Täydellinen kaaos päämajassa ja poliisit tutkimassa yhteysmiehen kämppää, joka pursui ties mitä kuumaa tavaraa. Alkoi välitön tivoli.

-Ota auto alle ja aja päämajalle. Heti.

Selvä pyy. Ei tarvittu kahta kertaa käskeä. Ledo kuulosti sen verran vakuuttavalta, että oli parempi jättää aamukaffet tässä vaiheessa väliin.
Ajelin päämajalle, jossa Ledo roudasi hiki hatussa tavaroita ulos. "Päämajamme" oli vanha puutalo keskellä ei mitään, mutta kuitenkin kaupungin läheisyydessä. Tietokoneet oli kannettu pihalle. Samoin laatikkotolkulla kirjanpitoa, kuitteja ja muuta paperisoopaa.

-Käypäs varaston avain. Aseet on saatava helvettiin täältä. Ratsia on hyvin todennäköinen.

Hain puolenkymmentä asetta, pari haulikkoa ja muutamia käsiaseita ja survoin ne Ledon auton takakonttiin.

-Sinä saat ottaa kirjanpidon ja tietokoneet. Hävitä kovalevyiltä kaikki arka materiaali ja piilota koneet parhaimman mukaan. Turhat puhelut on jätettävä väliin ja jos poliisi tiedustelee, tiedät mitä sanoa.

Näillä ohjeilla mentiin.

Kului päivä, kuluin toinenkin. Viikko. Sitten sain yhteydenoton Ledolta.

-ABC, kello 14.00

Ledo istui huoltoasemalla kahvikuppi edessään ja näytti erittäin huolestuneelta. Sairaalassa makaava yhteysmiehemme oli laulanut kaiken. Kaiken senkin mitä minä en vielä tiennyt. Ystävämme Apa oli kateissa, jota jo oltiinkin ihmetelty. Ja Apan oli määrä hakea yhteysmieheltämme kirjekuoret. KLING! Päässäni kilahti.

-Ei helvetti!

-Kyllä helvetti. Apa hakkasi äijän tohjoksi ja vei kirjeet. Miestä ei löydy mistään.

Asia alkoi valjeta. Kirjeissä oli noin 7500 euroa kummassakin ja Apa ilmeisesti sotkeutunut johonkin rahavaikeuksiin. Ledo oli jo pistänyt kakkosmiehestään haun päälle, mutta äijää ei löytynyt. Sairaalassa makaava heppu oli kertonut poliiseille myös meidän nimet, mutta ilmeisesti toimistamme hän ei ollut puhunut. Ilmassa väreili pakokauhu.

Ledo oli kuitenkin hoitanut asioita yksikseen välittömästi tapahtuneen jälkeen ja hakatun hepun luona oli vierailtu. Hepulle oli suositeltu lämpimästi syytteidensä pois vetämistä, ettei tarvitse loppuikäänsä olla pilliruokinnassa ja pyörätuolissa. Heppu oli viisas mies ja näin tapahtuikin.
En ala kertomaan tarkemmin mitä välissä tapahtui, mutta Ledo ja allekirjoittanut kävi keskusteluja setä sinisien kanssa muutamankin kerran. Syytteitä ei tullut. Ainoastaan Apa on haun alla. Setä sinisillä ja meilläkin.

Nyt tilanne on rauhoittunut. Päämajamme vaihtui kaupungin laidalta keskustan tuntumaan. Uusi toimitila on huomaamattomampi ja toimivampi muutenkin. Käyn edelleen vierailulla Ledon luona, milloin missäkin kahvikupin merkeissä. Vaihdamme kuulumiset, enkä utele "bisneksistä", sillä en tahdo itsekään tietää, mitä liigan pojat puuhailevat.

Niin. Apa on edelleen kateissa. Silmät ja korvat maailmalla olivat nähneet miehen Kajaanissa. Miekkonen oli hätäpäissään maksanut 7500 euroa Ledon tilille. Oli yrittänyt ostaa itselleen armahduksen.

-Helvetti. Yrittää vielä uida takaisin, kapinen käärme. Omasta kuormasta ei syödä. Omia ei kuseteta. Eikö Miikan tapaus (josta kerron myöhemmin, kirj. huom) ole jo tarpeeksi paha esimerkki?

-Kyllä. Rauha hänen muistolleen.

-Mutta. Luulen, että Apa yrittää ottaa sinuun yhteyttä. Jos ottaa, kerro, että hän on tervetullut takaisin. Kunhan saamme äijän satimeen naksahtaa käärmeeltä niskat nurin.

Ledo kietaisi kahvit naamariin, kohensi pikkutakkiaan ja katosi ihmisvilinään.