Elettiin kesää parhaimmillaan kun sain ensikosketuksen ns. "isoon herraan". Aaro soitti minulle varhain aamulla, päivää en muista, koska viikonpäivillä ei ollut liioin merkitystä.
-Ajapas viinakaupan kautta äkkiä tänne. Tuli lähtö illaksi pois kaupungista.
Olin ihmeissäni ja innoissani. Hätäisen suihkun jälkeen imaisin nopeasti lonkeron kitusiini, viskasin liituraidan ylleni ja karautin uudenkarhealla, toistakymmentä vuotta vanhalla ja vain hivenen ruosteisella taunuksella viinakaupan kautta Aaron luo.
Aaro oli pukeutunut hyvin. Siis niin hyvin kuin hänenkaltainen ihminen voi pukeutua. Maastopuku oli nurkassa ja miehellä komeili, ilmeisesti jo aiemmin kesällä ostama puku päällään. Parta oli ajettu ja hiukset siististi kammattuina. Uskoin jopa hetken, että tuosta kaveristahan olisi isommaksikin kihoksi. Mutta vain hetken... Sen hetken ennen kuin hän nappasi ostamani viskipullon kädestäni tyhjentäen miltei puoli pullollista pohjattomaan kitaansa, päälle äänekkäästi röyhtäisten.
-No perkele! Nyt kelpaa lähteä edustamaan!

Hypättiin taunukseen ja haettiin Tikka messiin lähipubin terrassilta notkumasta. Tikka esitteli uutta puhelintaan. Oli ominaisuuksia vaikka muille jakaa, joita kukaan meistä ei osannut käyttää.
-Näitä tulee pari laatikkoa ensiviikolla, hän intoili suu vaahdossa.
Kotvan puhelintaan sekoitettuaan hän nukahti takapenkille viskipullo kainalossaan.
Noin 15 kilometriä ennen määräpaikkaamme Tikka heräsi ja parjasi päästä huoltoasemalle kaljalle. Viski ei miehelle kelvannut, koska piti olla skarppina. Niin kuin hän joskus skarppina olosta olisi välittänyt. Pysähdyttiin ensimmäiselle taukopaikalle, josta olutta sai.
Matkalla huoltsikalle huomasin Tikan ilmeessä jotain maanista. En ehtinyt kissaa sanoa huoltoaseman baarissa, ennen kuin Tikka oli baarijakkara kädessään hillumassa viereiseen pöytään. Naapuripöydän vanha miekkonen oli kuulemma antanut sellaisia katseita, että kylmiä oltaisi, jos katse tappaisi. Aaro yritti rauhoitella Tikkaa ja minä katselin nurkkapöydästä tilannetta erittäin kyllästyneenä. Ensimmäisiä kertoja Tikan kohtauksen nähdessäni olin ollut kauhuissani, mutta nykyisin nämä olivat arkipäivää. Aaro rauhoitteli Tikan ja sai puhuttua vielä henkilökunnankin puolelleen niin hyvin, ettei poliiseja tarvittu. Matka jatkui. Onneksi.

Päästiin perille hulppean näköisen valkean huvilan pihaan. Pihamaalla komeili pari mersua, ässää tietenkin, muutama vanha amerikanrauta ja moottoripyörä. Puutarhuri, tai joku muu palvelija leikkasi nurmikkoa rakennuksen sivustalla.
Nousimme autosta ja kävelimme ovelle. Portaiden keskellä, valtavien pylväiden varjossa lepäsi suuri puinen ovi. Ovikelloa ei näkynyt, kamera kylläkin tuijotti meitä vastenmielisellä silmällään oven vierustalla. Hetki meni ja surina paljasti oven olevan auki. Aaro ja Tikka marssivat sisään ja huomasin heidänkin käyttäytymisensä olevan normaalia varovaisempaa.
Sisällä eteisaulassa meitä vastaan asteli noin nelissäkymmenissä oleva mies, shortsit ja hawaiipaita päällään, suunnaton sikari suussaan:
-Aaro ja Tikka. Mukava nähdä. Ettekö esittele uutta ystäväänne?
-Vili. Tämä herrasmies on Arsi Lehtomaa. Mies, joka maksaa myös sinulle palkkaa, Aaro virnuili.
Hawaiipaitainen mies kätteli minua ja katseli arvostelevasti.
-Komea takki nuorella kaverilla. Suomalainen? Takki siis.
-Kyllä. Kulkenut suvussa, vastasin yrittäen kuulostaa mahdollisimman korrektilta.
Mies ohjasi meidät huvilansa takapihalle ja kehotti viskaamaan kuumat päällystakit pois. Drinkkejä kaadettiin pöytiin, enkä voinut olla noteeraamatta erittäin maukasta grillilihan tuoksua.
Tovin pihamaalla istuskeltuamme tuli Arsi hakemaan Aaron ja Tikan sisälle. Minua hän kehotti nauttimaan pöydän antimista ja käymään virkistäytymässä uima-altaassa. Ei minulla mitään uimavaatteita ollut, saati sitten uskallusta mennä tällaisessa tilanteessa räpiköimään huonoilla uimataidoillani. Nyökkäsin kohteliaasti ja nostin drinkkilasiani.
Minuutit tuntuivat tuskaisen pitkiltä, vaikkakin hyvinvoinnistani huolehdittiin mitä parhaimmalla tavalla. Lasi ei ollut koskaan tyhjä, grillissä tirisi mitä herkullisinta lihaa ja humidorista löytyi todella laadukkaita sikareja. Silti kyttäsin kelloani kuin hiiri juustopalaa.
Viimein Aaro ja Tikka saapuivat Arsi keskellä kävellen.
-Vili! Olet sinä päässyt melkoiseen pyöritykseen näiden hulttioiden kanssa!
-Ei voi valittaa. Joka päivä on erilainen, vastasin.
Arsi, Aaro ja Tikka laskeutuivat portaat alas takapihalle ja sytyttivät sikarit. Minulle ei enempää tässä vaiheessa kerrottu.

Ennen lähtöämme Arsi halusi puhua minulle ilman Aaron ja Tikan seuraa. Kävelimme huvilan yläkertaan. Arsi koputti ensimmäiseen oveen suuressa käytävässä. Menimme sisään huoneeseen, josta tulvi hajuveden tuoksu.
-Eva, tämä on uusi työntekijäni Vili. Ajattelin, että voisitte tutustua, koska Vili tulee olemaan osa myös sinun elämääsi seuraavina kuukausina. Toivottavasti vuosina, Arsi naureskeli.
Olin kauhusta, tai jostain muusta syystä, jäykkänä.
-Päivää, sain kakisteltua.
Nuori nainen kääntyi hädintuskin katsomaan minua peilinsä edestä. Hän oli kaunis. Lumoava. Minusta tuntui, että pala nousi kurkkuuni ja otsanahka sihisi kuumuudesta. Olin aikeissa sanoa, jotain hieman fiksumpaa, mutta en ehtinyt.
-No kuitenkin. Te ehditte tutustua myöhemmin. Herrat ovat juuri lähdössä kotia kohden hoitamaan pari tärkeää työkeikkaa.
Nyökkäsin Arsille, sekä peilin kautta Evalle, joka loi nopean katsekontaktin isäänsä ja minuun. Sydän pamppaili.
Kuin sumussa kävelin portaat alas Arsin kanssa. Pihamaalla Aaro ja Tikka odottelivatkin. Aaro tiedusteli piruilevaan tyyliinsä, että oliko pojalle tullut kuumat oltavat vai mikä sai niskan punoittamaan. Hymyilin nolona ja sytytin savukkeen.
-No kuitenkin. Tämä reissu oli tässä. Tiedätte mitä tehdä. Pitäkää tästä nuoresta hepusta huoli ja opettakaa tavoille, Arsi jylisi sikariaan imeskellen.
Miekkoset halailivat vielä keskenään. Minulle Arsi laittoi ennen lähtöämme jotain rintataskuuni.

Taunus hörähti käyntiin huvilan pihamaalla ja paksua sikaria poltteleva hawaiipaitainen mies naureskeli ja heilutti kättään. Olin vieläkin aivan sekaisin. Enkä varmaan vähiten ylhäällä huvilassa tapaamani mystisen nuoren naisen takia, jolle en vielä saanut sanottua mitään älyäni vastaavaa. Ajeltiin auringonlaskuun. Aaro joi viskiä. Tikka räpläsi puhelintaan kuin pikkupoika. Ilma oli viilentynyt mukavasti.
Kaikessa hiljaisuudessa kaivoin rintataskusta Arsin sinne laittaman pienen käyntikortin näköisen lapun. Kortissa luki kuulakärkikynällä kirjoitettuna:
"Soita kääntöpuolen numeroon. Sukupolvi vaihtuu. Älä jää hulttioiden juoksupojaksi"

Ilta hämärsi. Aaro nuokkui vierelläni etupenkillä. Tikka kiroili puhelimensa kanssa. Tiesin, että tästä kuukaudesta oli tulossa erilainen.

-JATKOA VARMUUDELLA...