Aktivoidutaanpa jälleen.

Palataan takaisin Tikan ja Aaron aikaisiin tapahtumiin. Muistanette aiemmin esitellyn Tikan hyvin alkoholisoituneen velipojan Japen? Tuon hepun, joka roudasi meidät arvauskeskukseen tapaus Tussun tiimoilta. Noh, hyvä. Kerrotaan iltamista Japen luona.

Muutama viikko sen jälkeen kun olin tavannut herra Lehtomaan (ja hänen viehättävän tyttärensä) saimme tilauksen suurehkosta lastista heinää. Aaro soitteli kesäiltana innoissaan ja kertoi tarvitsevansa pian kyydin. Hyppäsin autoon ja ajelin ensin Tikan luo, joka tapansa mukaan oli kännissä ja kouhotti milloin mistäkin. Käytiin matkalla Aaron luo hakemassa parilta "yhteistyökumppanilta" muutamia pulloja pirtua iltapuhteiksi. Tikka sekoittelikin litkuja kuin hullu kemisti ja kehui aineen laatua. Itse en tohtinut ottaa, koska ymmärsin Aaron soitosta, että minua tarvitaan skarppina.
Aaro odottelikin pihamaallaan kärsimättömänä, mutta selvästi erittäin tyytyväisenä.
-No nyt olisi sitten suurehko ruoholasti saatavilla. Haetaan heinät, tehdään nätit pussukat tänä iltana ja vedetään itse osingot. Loput menevät Lehtomaan porukalle.
Selvä peli. Aaro hyppäsi kyytiin ja kumosi kahmalokaupalla pirtuspriteä kuivaan kurkkuunsa. Lupaavalta näytti tämäkin ilta.
Ajettiin Aaron neuvomaan paikkaan ja minä sain olla jälleen vahtimiehenä. Aaro ja Tikka marssivat vanhan pienehkö puukerrostalon rappukäytävään ja soittivat ensimmäistä ovikelloa.
-Sinä pysyt tässä. Aaro sanoi, enkä tohtinut kysellä enempää.
Tikka ja Aaro viipyivät asunnossa vain hetken. Ulos tullessaan molemman kantoivat muovisäkkejä. Helvetti. Eikö tätäkin olisi voinut hoitaa hienommin?
Ukot ja säkit autoon ja Aaron kämpille. Tarkastettiin lasti tarkemmin ja homma näytti olevan kunnossa. Iltamat olivat tiedossa. Lasti oli mätetty säkkeihin ilman sen suurempaa seulomista, joten työtä oli tehtävä, että saatiin heinät myyntikuntoon.
Tikan uudehko puhelin soi taukoamatta.
-Miten helvetissä tämä taas toimi. kiroili Tikka nokialaistaan räpläten.
-Jappe soitti. Pyyteli kovasti luokseen ja kerroin lastistakin. Sanoi, että voitaisiin väsätä porukalla ruohot kuosiin Japen kämpillä.
Tämä selvä. Yksi käsipari lisää pakkaustöihin ei ollut huonompi idea.

Japen asunto oli pienehkö, hyvin tunkkainen ja asujansa näköinen. Huonekalut olivat suoraan 70-luvulta, kuluneita ja kamalan näköisiä muutenkin. Ilmapiiri tosin oli mukavan leppoisa. Vinyylejä mies omisti kiitettävästi, eikä cd-levyihin koskenut ollenkaan. Niissä ääni oli kuulemma kylmä. Tiedä häntä.
Olohuoneen pöytä oli raivattu siistiksi ja tuoleja otettu ympärille. Ukot tyhjensivät heinät pöydälle ja päästiin alkamaan hommat. Näpertelyn ohessa hepuille, Tikalle varsinkin, tuntui maistuvan sekä ruoho, että aiemmin haettu pirtu. Juttu luisti hetki hetkeltä paremmin.
Oltiin puolessa välissä pakkaustöitä kun Japen ovikello soi. Ovella oli Japen seinänaapuri, iso kalju korsto, joka oli hetki sitten vapautunut linnasta puukotuksen johdosta.
-Sopiiko jos Make (Make) tulee istuskelemaan iltaa. Eiköhän me olla jo tänään tehty työtä tarpeeksi. Uteli Jappe hilpeänä tökerön näköinen jointti suussaan.
Eipä meitä haitannut. Kyllä sekaan sopi.

Pirtu virtasi pitkin iltaa ja aloin olla itsekin jo varsin hyvässä kunnossa. Tikka ja Make saivat idean pistää kortiksi. Panoksilla tietenkin. Siirryttiin keittiöön pelailemaan. Hommat kulkivat sujuvasti ja raha vaihtoi omistajaa. Pirtumukeja kumottiin ja seinänaapuri Make tuntui olevan valmista äijää. Ukko sammui kuin saunalyhty ja kuorsasi tuolissaan niin ettei puhumisesta samassa huoneessa tullut mitään. Siirryttiin Aaron, Tikan ja Japen kanssa olohuoneeseen polttelemaan parit tötsyt. Hetken kuluttua keittiöstä alkoi kuulua hirveä mekkala ja kiroaminen.
-Kuka saatana varasti minun rahat? Kuka vittu vohki minun lompakon?
Make raivosi sekopäisenä ja Tikka ja Jappe säntäsivät rauhoittelemaan miestä. Turhaan.
Make reutoi ja riehui. Nosti Tikan seinälle ensin, tämän jälkeen Japen.
-Kumpi vei? Kumpi nyysi lompakon?
Jappe yritti vielä kerran rahoittaa miestä kurkkuaan pidellen, mutta tämä vain suututti kerran suuttunutta lisää.
Sitten se taas tapahtui. Kuin hidastetusta filmistä näin Maken kaivavan povitaskuaan. Mies veti taskustaan pienehkön revolverin ja latasi sen osoitellen vuoroin Jappea, vuoroin Tikkaa. Olin lamaantunut. Vieressäni istunut Aaro oli myös hyvin hiljainen, mikä pelotti entisestään.
Tilanne tuntui pysähtyneen. Make hengitti raskaasti ja sohi aseineen. Tikka ja Jappe yrittivät olla mahdollisimman hiljaa, jottei mies provosoituisi lisää. Hetken kuluttua Aaro nousi tuolistaan. Ajattelin, että nyt tuo mies teki viimeisen virheensä.
Aaro käveli keittiöön missä tilanne oli päällä.
-Make. Pistäs nyt se tuliluikku pois. Etsitään rahat kimpassa ja jatketaan matkaa. Turha tässä on kavereita syyttää.
Make katseli kulmiensa alta Tikkaa, sitten Japea ja tämän jälkeen kääntyi Aaroon päin.
-Sinäkö sen rahapussin veitkin, perkele!
Olin varma, että nyt tuli ruumiita. Sain jostain voimia, hullunko lie, mutta kuitenkin sain ja hivuttauduin keittiöön. Korttipelimme aikaan me muut istuimme tavallisislla puisilla keittiön tuoleilla, mutta Makea varten oli haettu olohuoneesta nojatuoli, jossa mies sitten notkui ja sammui.
Hivuttauduin keittiöön ja ohi Aaron, joka yritti näyttää merkkejä, että nyt helvettiin täältä. Tunsin jonkun voiman vievän minua kohti tuolia, jossa Make oli nukkunut.
Make katsoi minua ja pudisti päätään.
-Älä sinä sekaannu!
Nostin hieman käsiäni ja näytin ettei mitään hätää. Menin tuolille ja tunnustelin istuinosan ja selkänojan väliä. Lompakko oli pudonnut jossain vaiheessa peliä Maken taskusta ja luiskahtanut vanhan nojatuolin istuinosan ja selkänojan väliin.
Nostin lompakon hiljaa ylös ja tilanne raukesi.
Make nappasi lompakon ja pisti aseensa taskuun.
-Helvetin hienoa, että löytyi. Olisi mennyt koko 20 markkaa taivaan tuuliin!
-Jumalauta! Karjaisi Jappe.
-Kaksikymppisen takiako sinä alat mutkan kanssa riehumaan. Voi vittu näitä kaheleita.

Tehtiin samalta seisomalta pienet pirtunapsut ja tuumailtiin, että ehkä on parempi vaihtaa maisemaa. Tikka, Aaro ja Make menivät menojaan ja minä jäin vielä Japen kanssa siistimään paikkoja ja korjailemaan ylimääräisä ruohotuppuja lattioilta. Yksi pirtupullon jämä jätettiin Japelle.
Jappe nappasi pullon, tyhjensi kahvipannunsa ja kaatoi pirtunsa pannuun. Pannu oli termosmallinen. Jappe selitti, ettei halunnut kutsumattomien vieraiden juovan viinojaan ja pannussa liemi olisi turvassa. Ihmettelin moista.

Pari päivää iltamiemme jälkeen Tikka soitti ja pyysi kahville. Tikan naama oli mustelmilla ja mies näytti pandakarhulta. Tiedustelin taustaa tapahtuneelle. Tikka kouhotti:
"Jappe sai eilen jonkun kohtauksen. Menin käymään sen luona ja ajattelin keittää kahvit. Viskasin pannussa olleet vedet viemäriin. Tuon nähtyään Jappe sekosi ja kävi kimppuuni. Muutaman lyönnin se sai perille."
Tikka osoitteli kasvojaan. Minua huvitti tilanne tässä vaiheessa kovin. Tikka jatkoi:
"Mutta näkisitpä Japen. Otin sen keittiön nurkasta leipälapion ja vetäisin rustoon niin, että tärähti. Velipoika putosi siihen pisteeseen ja minä poistuin paikalta. Vitun hullu."
Tässä vaiheessa en enää pystynyt pitämään pokkaani.
-Tiedätkös Tikka. Ei siinä pannussa vettä ollut vaan Japelle kultaakin kalliimmat pirtupullojen jämät.
Tikka katseli mustien kulmiensa alta ihmeissään.
-No nyt minä ymmärrän, Tikka myhäili.

Soitettiin Japelle, joka oli "hiukan" näreissään tapahtuneesta. Nenä oli murtunut raukalla. Päätettiin viedä poloiselle pari lestiä pirtua lohdutukseksi ja lääkkeeksi särkyyn. Mies tärisi onnesta tai mistä lie.
-Mutta Jappe-hyvä. Älä nyt enää jatkossa piilota viinoja kahvipannuun. Laita ne pullot perkele vaikka sängyn alle. Tikka vaahtosi.
Jappe pyysi jäämään parille naukulle, mutta meillä oli muutama nyssäkkä kuljetettavana isolle herralle, joten suksittiin matkoihimme.
-Mitä mieltä olet olisiko Japesta näihin hommiin? Tikka tiedusteli.
Katsoin pari kertaa Tikkaa, enkä tiennyt oikein mitä sanoa. Osoitin Tikan mustelmia naamassa ja pudistin päätäni.
-Sitä minäkin. Kyllä hullu hullun tuntee, eikä me kahta hullua samaan laivaan oteta.

-JATKOA tavaran toimituksesta pian...